6. Kehityksen portti
Maailman tila ole hyvä. ”Elämme parhaillaan keskellä kiihtyvällä nopeudella etenevää ekokatastrofia ja tuloerojen kasvusta johtuvaa inhimillistä kriisiä.”1 Tämä tosiasia on syytä ottaa tosissaan, eikä vain seurata mitä tapahtuu.
”Luonnonsuojelun ja jo tehtyjen tuhotöiden korjaaminen sekä lähimmäisen rakkauden ottaminen poliittisen ja henkilökohtaisen päätöksenteon perustaksi taloudellisesti kehittyneissä maissa näyttää olevan mahdotonta, koska ”Jumalan” kuoleman jälkeen jumalaksi Jumalan tilalle on julistautunut jatkuvan talouskasvun doktriinia ja dogmia saarnaavat markkinaevankelistat ja heitä palvelevat poliitikkojen enemmistö puoluekantaan katsomatta. Tähän ”evankeliumiin” on kirjoitettu vain kuoleman sanoja, jotka markkinoidaan tai pikemminkin pakkomyydään kansalaisille korkeimpana hyveenä ja onnena… Nähtäväksi jää kuinka pitkään ihmiskunta on valmis sietämään rahan ja poliittisen vallan tuhoisaa liittoa.”2
Ranskalainen kirjailija ja filosofi Alber Camus (1913-1960) sanoi 1600-luvun olleen matematiikan, 1700-luvun luonnontieteen, 1800-luvun biologian ja 1900-luvun pelon vuosisata. Heikkilä kommentoi: ”Pelko nostaa pintaan äärimmäisiä ajatuksia ja ratkaisuja, kuten tuo vuosisata kaikessa kauneudessaan ja karuudessaan osoitti”, ja miettii: ”Osoittautuuko 21. vuosisata tuhon vuosisadaksi riippuu meistä ihmisistä ja vain meistä ─ viime kädessä ihmiskäsityksestämme.”3
Pelote ja pelotteen pelko ovat sanoja, joilla rahan ja poliittisen vallan tuhoisaa liittoa edustavat poliitikkomme kenraaliemme johdattamina perustelevat ”turvallisuuspolitiikkanamme” ja rahojemme sijoittamisena aseisiin, joiden tähtäin voi olla vaikkapa Moskova. Ja me kuuliaisina maksamme. Pelote on sana, jonka toistuvasti kuulemme päättäjiemme ja kenraaliemme suusta. Pelote ei ole toivon sana, vaan pelon sana.
Onko vielä toivoa? On.
”Onneksi on kuitenkin mahdollista valita toisin ja lähteä dialogisen vaikeakulkuiselle taipaleelle, joka vaatii kulkijaltaan ennakkoluulottomuutta ja avoimuutta Toisia kohtaan, rohkeutta antautua muutokselle, joka tapahtuu Minän ja Toisen tai Toisten luomassa välitilassa, jota ei kukaan yksin hallitse eikä hallinnoi. Dialogi tarjoaa ihmiselle korvaamattomia huippukokemuksia ja vain dialogissa ihminen voi kasvaa integroituneeksi itseksi.”4 Dialogi on yksittäisen ihmisen sana. Myös vallanpitäjät ovat yksittäisiä ihmisiä.
Nähdäksemme itsemme, tarvitsemme toista. Parhaimmillaan suhde toiseen on dialogia, joka on sydämen aukaisevaa vieraanvaraisuutta ja hyväksyvää avoimuutta toisen toiseutta kohtaan. Se on kehityksen portti. Dialogi tarkoittaa aina uutta mahdollisuutta ihmiselle. ”Niin kauan, kun on dialogia, ihmiskunnalla on toivoa.”5
Kehityksen portti on meille avoin. Uskallammeko aukaista portin?
1 Heikkilä Veli Matti: Ihminen on aina enemmän. Elpo ry 2025, 559.
2 em.560.
3 em.560
4 em.558
5 em.559