7. Taistelutanner valmistautuu

Ukrainan sotarintamalla kuolee tai haavoittuu joka päivä noin 1000 ihmistä (pääosin venäläisiä). Gazassa toista miljoonaa ihmistä odottaa ruokaa ja kuolemaa. Koko maailma militarisoituu kovaa vauhtia ”turvallisuuden” nimissä. Kun parvi Venäjän droneja lentää Puolan ilmatilaan, sanoo Venäjä sen olevan vahinko. Eurooppa on täysin toista mieltä: ”Itämeren eteläreunalla on juuri torjuttu lennokkien joukkoa, jonka Venäjä on ”vahingossa” laukaissut syvälle Puolan ilmatilaan.” (HS 21.9). Suomen ulkoministeriö kutsuu Venäjän suurlähettilään puhutteluun. Epäluottamus on täydellistä. Jokin maailmassa on pahasti vialla.

Olemme isossa maailmanpoliittisessa pelissä pahimmassa mahdollisessa paikassa, jonka ulkopoliittisen instituutin johtaja Hiski Haukkala ennusti vuonna 2020 (blogi 1). Olemme mahdollinen taistelutanner pelissä, joka ei ole meidän käsissämme. Tähän tilanteeseen olemme joutuneet Sanna Marinin hallituksen aikaisten päätösten seurauksena.

Luin artikkelin ”Vasemmisto ja sota” (Miika Tervonen KU6-7.2025), joka kysyy: ”Haluaako moderni vasemmisto olla sodanvastainen vai hyökkäyksenvastainen?” ja julistaa Zelenskyitä lainaten: ”Vapauden on oltava paremmin aseistautunut kuin tyrannian.” Siis: paremmin aseistautunut. Tässä tilanteessa nyt olemme ─ loputtomassa aseistautumiskierteessä kenraalien kekseliäisyyden määrätessä tahdin.

Tervonen lainaa ihaillen Suomen militarisoitumiskierteen yhtä arkkitehtiä, Li Anderssonia, ja kirjoittaa artikkelinsa lopussa kauniisti: ”Vasemmisto ei halua yhteiskunnan militarisointia.” Höpö höpö. Jos kenraalit haluavat, niin vasemmistokin haluaa ─ välittämättä hyvinvointivaltiomme kestävyydestä.

Artikkelissaan ”Rauhanpuolueesta sodanpuolueeksi”, Olli Tammilehto kuvaa, miten vihreä liike muuttui ensin puolueeksi ja sitten luonnon ja rauhan puolueesta sodan puolueeksi, joka muiden mukana hyväksyi 1.7.2024 Suomen ja Yhdysvaltojen välisen puolustusyhteistyösopimuksen eli DCA:n (Olli Tammilehto, Elonkehä 1/25). Kotisivujen artikkelissaan ”Miten Suomesta tuli USA:n vasallivaltio ja kuinka tätä prosessia vastustava liike kukistettiin” hän kirjoittaa:

”Useiden vuosien ajan lähes päivittäinen propaganda-annos loi tietoisen tai alitajuisen yhteyden kaiken venäläisen ja kaiken vaarallisen välille. Toisaalta se loi yhteyden kaiken sotilaallisen ja kaiken turvallisen välille… suuri osa suomalaisesta eliitistä identifioituu niin vahvasti USA:n johtamaan järjestelmään, että he eivät näe USA:n intressien olevan usein ristiriidassa suomalaisten etujen kanssa.”

Yksinkertaisen ’hyvä vastaan paha’ -dikotomian lumoissa hyväksyimme DCA-sopimuksen, joka on käytännössä sotilaspoliittinen perustuslakimme. Sen mukaisesti sijoitamme verorahojamme USA:n aseisiin, käytämme näitä aseita USA:n ohjauksessa, tarjoamme sotilaitamme USA:n palvelukseen ja luovutamme aluettamme USA:n joukkojen käyttöön. Trumpin valtaantulon jälkeen yksinkertainen hyvän ja pahan dikotomia on hieman muuttunut: Paholainen Putin vastaan halukkaiden koalitio, johtohahmonaan presidenttimme.

Monen suomalaisen mielestä USA:n sotilaat ovat maassamme vain suojelemassa meitä pahoilta venäläisiltä uskoen, että maailmanmahti USA:n etu = pikkuruisen Suomen etu. Näin ei kuitenkaan julmassa sotilaspoliittisessa maailmassa ole. Tämä on kielletty aihe, josta ei julkisuudessa keskustella. Miika Tervosen artikkelissakaan ei ole sanaakaan DCA-sopimuksesta. Miika Tervosen tutkijana on pakko tietää. Miksi hän ei kirjoita asiasta mitään, vaikka artikkelinsa otsikko (”vasemmisto ja sota”) suorastaan vaatii kirjoittamaan DCA-sopimuksesta?

Onko pikkuruinen syväekologinen kulttuurilehti Elonkehä ainoa paikka, jossa aidosti ja vapaasti voidaan puhua luonnon ja ihmisen tilanteesta? Luen Elonkehästä: ”Syväekologian perustana on elämän itseisarvo.”¹ Geopoliittisissa fantasioissa elävät voimapoliitikot eivät elämän itseisarvosta välitä.

Suomen militarisoitumiskehityksen äiti, New Yorkin yliopiston kunniatohtori Tonny Blairin instituutin strateginen neuvonantaja ja miljonääri Sanna Marin esittelee Tampereen kirjafestareilla 29.-30.11.2025 kirjaansa Toivo on tekoja. Hänen poliitikkouransa merkittävimpiä tekoja ovat Suomen sitominen maailmanpoliittisesti turvattomaan paikkaan, maamme ajaminen loputtomaan militarisoitumiskierteeseen sekä sen seurauksena aiheutuva hyvinvointivaltiomme vähittäinen alasajo.

Samoilla kirjafestareilla filosofi ja kasvatustieteilijä, professori Veli-Matti Värri haastattelee lauantaina 29.11. Veli Matti Heikkilää hänen kirjastaan Ihminen on aina enemmän. Tämä kirja antaa oikeasti toivoa, vaikka maamme onkin Sanna Marinin päätösten seurauksena ajautunut mahdolliseksi sotaisaksi taistelutantereeksi. Suosittelen seuraamaan tätä keskustelua, jossa puhutaan asiaa tästä yhteisestä maailmastamme ja ihmisestä.

1 Ekström Göran: Syväekologia Suomessa 2000-luvulla, Elonkehä 1/2025, 66.